Kevätjuhlan puhe 2.6.2023

Hyvät lukiolaiset, kaikki kaverit, toverit ja ystävät: "Loma alkaa kohta." Ja se tuo varmsti hymyn usean huulille, ainakin minun. Loma on varmasti ansaittu, onhan tässä takana aikamoinen kouluvuosi, kieltämättä.

Vuosi alkoi viime elokuussa tiedolla vesivahingosta tässä punatiilirakennuksessamme, joka johtikin etäkoulujakson kautta aina Turkuun ja Sepänkadulle asti. Sieltä itselle jäi mieleen etenkin sen lähikauppa, jodel-keskustelut (parkkipaikoista ja "kinoista" meidän ja luostarivuoren opiskelijoiden välillä) sekä tietenkin myös räjäytystyömaa, joka näyttää tulleen mukanamme tänne Kaarinaan.

Tuo työmaa onkin vienyt meidän parkkipaikat lukion pihalta, ehkä tässä onkin jotain karmaa, kun me veimme luostislaisten parkkipaikat.

Viime vuosina on tapahtunut todella paljon muutoksia, myös täällä KaLussa: vapaaehtoistoiminta on noussut jaloilleen ja on paljon paremmassa kunnossa kuin viime vuosien aikana. Haluan kiittää myös kaikkia heitä, ketkä tekevät paljon ei-pakollista työtä tämän yhteisön eteen. He koristelevat, sunnittelevat ja toteuttavat tapahtumia sekä soittavat eri paikkoihin. Ei voi muuta sanoa kuin Kiitos!

Tuosssa puheeni alussa mainitsin loman tuovan hymyn useimpien huulille.

Mutta voikohan loma olla jollekin pitkä tauko pienistäkin jutteluhetkistä ja harvoista ihmiskontakteista?

Lisääkö loma yksinäisyyttä?

Entä onko lomahymyn syynä se, ettei tarvitse esittää omaavansa kavereita tai kuuluvansa yhteisöön, johon ei kuulu?

Näissä ajatuksissa päätin oman peruskouluni muutama vuosi sitten ilman kavereita tai varmaa merkkiä tulevaisuudesta. (ehkä siinä oli vielä toivo mukana) Nyt lukiopolun alkaessa sain niin sanotun uuden alun ja niin sai moni muukin. Lukio muutti elämäni suunnan.

Enkä usko tapahtuneen olleen sattumaa, sillä juuri tässä lukiossa on ollut hyvä yhteishenki jo pitkään. Siitä käy kiittäminen kaikkia opettajakuntia, opoja ja rehtoreita sekä myös muuta kouluhenkilökuntaa.

Edellisen pohjalta minulla onkin yksi toive, joka on että pidämme huolta toisistamme, ettemme pelkää avata suuta ja tutustua uusiinkiin tyyppeihin. Jokaisen tulee palata "ehjin nahoin" syksyllä ihanalle lukion penkille. 

Kenenkään ei tule pudota kelkasta!

Muistakaa myös ladata omia akkuja, sillä se on yksi avain menestymiseen ja jaksamiseen. Menestyminen on aina joukkuepeliä. Oli kyseessä sitten koulunkäynti, urheilu tai maraton-juoksu. Tarvitsemme aina huoltajia olivatpa he sitten juomapullon kantajia tai meidän vanhempia, kaikkia kavereita ja ystäviä eli tukijoita sekä myös urheilussa valmentajaa ja koulussa opettajaa. Pidetään siis huolta näistä tukiverkoista, sillä muuten lukiotie on maraton-juoksu tiukoissa farkuissa huonossa kelissä.

Meitä lukiolaisia on moneen sakkiin, Me opiskelemme eri aineita, me toivomme eri asioita ja me tulemme päätymään eri ammatteihin tulevaisuudessa! Nyt on kuitenkin aika juhlistaa kouluvuoden päättymistä, eikä nyt pidä stressata tulevista yo-kirjoituksista, jatko-opiskelupaikoista tai mistään muustakaan. Niitä ehtii panikoida syksyllä!

Tulevaisuus on aina epävarmaa, emme voi aina edes luottaa naapuriin. Varmaa on kuitenkin lukioajan, ehkä elämämme parhaan ajan, lyhyys, joten nautitaan yhdessä näistä kauniista kesäilloista, päivistä ja kaikista tulevista muistoistamme.

Tässä kohtaa haluan kertoa, että olen ylpeä jokaisesta teistä, joka on täällä tänään, jokaisesta koeviikon kantajasta ja opiskelijasta.

Olen myös ylpeä juuri Sinusta, sillä luotan Sinun haluusi tehdä maailmasta hieman parempi paikka.

Kiitos ja Tsemppiä tulevaan!