Tulevista lukion muutoksista
Eduskunnassa päätettiin eilen keskeyttää käsittely lukiolain muuttamisesta. Kyseessä on siis HE 159/2024 (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lukiolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi).
Kyseinen esitys nousi jo aiemmin tänä vuonna esille herättäen laajaakin keskustelua. Esityksessä nimittäin ehdotetaan englanninkielisen ylioppilastutkinnon mahdollistamista kuin myös taito- ja taideaineiden (eli siis musiikki, kuvataide, liikunta) ylioppilaskoetta halukkaille suoritettavaksi. Näiden lisäksi lakia muutetaan peruskoulun ja lukiokoulutuksen välisen tiedonsiirron, oppimisen tuen uudistamisen sekä lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmän osalta.
Oppimisen tuen uudistukseen on budjetoitu 10 miljoonaa euroa, mikä kuulostaa varsin pieneltä siihen nähden, että alalla on jo nyt rahoitusvaje. On mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että rahat menevät tulipalojen sammuttamiseen uuden rakentamisen sijaan. Molemmat toki tärkeitä hoitaa.
Pidän ehdotettua ja oletettavasti läpimenevää lakimuutosta kokonaisuutena oikeansuuntaisena. Kuitenkin rahoitusjärjestelmän muutos näyttäisi aiheuttavan suurten kaupunkien reunoilla oleville lukiolla leikkauksia. Kaarinan osalta aion selvittää asiaa, yhdessä nuorisovaltuuston ja kaupungin kanssa.
Leikkaukset ovat kuitenkin siedettäviä, verrattuna esimerkiksi ammattikouluilta höylättyyn 100 miljoonaan euroon. Silti olisi toivottavaa, että lukiokoulutuksen rahoitusleikkurista luovuttaisiin (1, 2, 3).
Englanninkielinen ylioppilastutkinto
Hallituksen esityksessä ja sen eduskuntakäsittelyssä on useaan otteeseen todettu, että 1) lähtökohtaisesti yo-tutkinto suoritetaan kotimaisella kielellä ja 2) että Suomessa on totisesti nuoria, joiden kotimaisten kielten taito riitä yo-tutkinnon suorittamiseen.
Tavoitteena englanninkielisellä suoritusmahdollisuudella on olla houkutteleva koulutusvaltio, mutta ehkä tärkeämpänä turvata sivistykselliset oikeudet jokaiselle nuorelle. On kohtuutonta olettaa, että esimerkiksi ulkomailta Suomeen töihin tulevat teini-ikäiset lapset pystyisivät hyvin ripeässä ajassa oppimaan uutta ja vaikeaa kieltä.
On kuitenkin syytä pohtia, missä ja kuinka monessa opetuspisteessä tällaisen tutkinnon suorittaminen on mahdollista.
Tutkinnon suorittaminen ja siihen sopiva opetus on oleellista sekä sidoksissa toisiinsa. Nostan esille myös sen näkemyksen, että mistä saadaan tarvittavat oppimateriaalit, sillä kaupallisella puolella ei ole kannustinta tai intoa tehdä yhtä paljon tai laadukkaita materiaalia kuin suomen kielelle. Tähän on valtion keksittävä ratkaisu.
Suunta on kuitenkin hyvä, ja sitä tuen.
Taito- ja taideaineiden ylioppilaskoe
Googlailin hieman netissä ennen tämän kirjoittamista, ja yllätyin kuinka pitkään erilaisista ratkaisuista taito- ja taideaineiden sisällyttämiseen yo-tutkintoon, on keskusteltu. Varhaisimmat löytämäni lähteen olivat 80/90-lukujen taitteesta.
Itse asiasta en ole omannut sen suurempaa mielipidettä. Se on kuitenkin selvää, ettei taito- ja taideaineissa erityisesti loistavat opiskelijat ole pystyneet osoittamaan kaikkia taitojaan nykyisissä kirjoitettavissa aineissa.
On myös oikeutettua kysyä, mihin kukin lukiossa opetettava aine ns. päättyy – useimmilla päätöspisteenä on kyseisen aineen ylioppilaskoe.
Pitkään taito- ja taideaineiden kohdalla ei ollut vastaavaa päätöspistettä. Tällä vuosituhannella on kuitenkin keksitty lukiodiplomit, jotka juontavat juurensa 90-luvulla käytyihin keskusteluihin. Käsittääkseni lukiodiplomeja on voinut suorittaa suhteellisen laajasti ympäri Suomea, ellei peräti kaikissa lukioissa.
Itselleni ne ovat kuitenkin vieraita, sillä en kokenut tarpeelliseksi suorittaa sellaista omassa lukiossani. Tuolloin ajattelin, etten musiikissa tai kuvataiteessa oikein loista (joka on totta!) enkä tiedä mitä hyötyä liikunnan lukiodiplomista olisi. Jälkimmäinen ajatus on kokemukseni mukaan varsin yleinen.
Perehtyessäni eduskuntakäsittelyssä olevaan esitykseen, olen kuitenkin varovaisesti kääntynyt tukemaan taito- ja taideaineiden ylioppilaskoetta.
Ehkä eniten siihen vaikuttavat sen selvät positiiviset puolet ja vähäiset negatiiviset puolet.
Positiivisia ovat mahdollisuus näyttää taitonsa siinä lukioaineessa, missä on hyvä sekä siinä, että nyt jokaisella aineella olisi oma päätöspisteensä. Negativiisena puolena nostan ehkä sen, ettemme vielä tiedä millainen koe tulisi olemaan. Esityksessä puhutaan sitä rakennettavan lukiodiplomin osalta.
Tähän loppuun on mainittava, että lain tullessa hyväksytyksi tulisivat ensimmäiset taito- ja taideaineiden kokeet syksylle 2029. Opiskelijalla on oikeus tietää tutkintonsa sisältö, eikä sitä ole suotavaa muuttaa kesken tutkinnon, menisisipä se huonompaan tai parempaan suuntaan. On siis syytä olla huoleton kokeen sisällön osalta, se varmasti selviää aikanaan.
Tässäkin suunta syvemmällä tarkastelulla on siis hyvä.